Hitaana hämäläisenä olen pohdiskellut eduskuntavaalien tuloksia ja kokemuksia kaikessa rauhassa. Ohi kiitänyt kevät oli elämäni yksi ikimuistoisimmista ja poikkeuksellisimmista. Ehdokkuus eduskuntavaaleissa oli antoisa, opettava ja mielenkiintoinen, jonka henkilökohtaista painoarvoa ei voi mitata maallisissa mammonissa.

Lukuisat keskustelut toreilla, tapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa opettivat, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Samalla keskustelut vahvistivat uskoani siihen, että kaltaisilleni rauhallisille, yhteistyökykyisille ja asiakeskeisille poliitikoille on tilausta. Tulos rohkaisee aikakautena, jolloin suurinta näkyvyyttä tuntuvat saavan ne, jotka pitävät eniten mekkalaa.

Lisäksi eduskuntavaalit osoittivat jälleen suomalaisen demokratian vahvuudet. Jokaisella taustaa, tutkintoa tai mielipiteitä katsomatta on mahdollisuus asettua ehdolle pyytämään mandaattia kansanvallan keskiöön. Tämä ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman aktiivisia demokratian sotureita, jotka tukevat ja jalkautuvat kaduille auttamaan ehdokkaitaan.

Vaalien jälkeistä aikaa onkin kuvannut pohjaton kiitollisuus. Kiitollisuus jokaisesta äänestä, tukijoukkojen käyttämistä työtunneista sekä niistä kannustavista sanoista, joita ihmiset tulivat toreilla ja asemilla sanomaan. Jokainen suuri ponnistus vaatii lukemattomia määriä näkymättömiä käsiä. Niin myös vaaleissa.

Tämä työ ei valunut hukkaan. Keski-Uudellamaalla vihreät saivat historiallisen tuloksen. Paikalliset vihreät ehdokkaat keräsivät yli 4000 ääntä. Jokainen näistä äänistä oli auttamassa puoluetta kaikkien aikojen vaalivoitossa. Tämä antaa hyvät lähtökohdat ekologisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden kehittämiselle.

Mikko Vesterinen

Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehden vieraskynässä 20.5.2019

%d bloggaajaa tykkää tästä: