Budjettiriihen pureskelua

Budjettiriihi on jälleen herättänyt laajaa keskustelua. Suurimpina huomioina ovat olleet sunnuntai- ja ylityölisän vähentäminen. Mitä muuta budjettiriihi ja kolmas lisätalousarvio ovat pitäneet sisällään? Pureskelin tähän blogitekstiin omia huomioita riihen tuloksista ja tein myös arvioita, miten hyviä tai huonoja ehdotukset ovat. Valitettavasti kaikki huomiot eivät mahtuneet tähän. Esimerkiksi koulutukseen liittyvät toimet jätin kylmän viileästi ohi, koska tarkoitus on tehdä aiheesta ytimekkäämpi blogi- tai mielipidekirjoitus myöhemmin sykysllä. Huomioitavaa myös on, ettei lopullista sote-raporttia ole vielä ilmestynyt, joten myös sen pureskelu jää myöhemmäksi.

 

Lähtökohdat

Vuoden 2016 talousarvioesityksen määrärahoiksi ehdotetaan 54,1 miljardia euroa. Talousarvio sisältää sovitut sopeutustoimet, jotka alentavat valtion menoja ja lisäävät maksutuloja yhteensä noin 0,8 miljardilla eurolla. Tästä huolimatta valtionvelka kasvaa vuositasolla 5 miljardilla eurolla, mikä tarkoittaa valtionvelan kokonaismäärän nousemista 106 miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä. Tämä on noin 50 prosenttia suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen. Alijäämän uskotaan taittuvan laskuun vasta vuonna 2018. Lisäksi työttömyysprosentin uskotaan kasvavan lähelle 10 %. Suomen taloudelle ei siis ole luvassa helpotuksen huokauksia lähitulevaisuudessa. Tämä asettaa paineita leikata nimenomaan julkisen talouden menoja. Seuraavaksi tarkastelen, miten hallituksen suunnittelemat toimet vaikuttavat valtion eri osa-alueisiin.

 

Kuntien menoille yläraja

Kuntapäättäjät ovat joutuneet tekemään kipeitä päätöksiä, eikä lähitulevaisuudessa ole ennustettavissa yhtään sen helpompia – päinvastoin. Hallitus aikoo asettaa kuntien menoille ylärajan. Tämä perustuu julkisen talouden tavoitteelle, että alijäämä saa korkeintaan olla ½ prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Kuntapäättäjille on luvassa siis hikiset painit siitä, mitä palveluita kunta jatkossa järjestää. Tilannetta ei helpota se, että kunnille myöntämiä valtionapuja leikataan tulevaisuudessa. Tosin hallitus on suunnitellut korottavansa kiinteistöveroa, joka puolestaan tuo kunnalle puolestaan lisää veroäyriä.

Kuntien menoihin tulee oleellisesti vaikuttamaan sote-uudistus, jonka lopullinen tulevaisuus julkaistaan vasta myöhemmin syksyllä. Tämä on erittäin haitallista kunnan virkamiehille ja päättäjille, sillä se, minkälaiseksi sote-uudistus muotoutuu, vaikuttaa hyvin paljon kunnan menoihin ja tulevaisuuteen. Järjestetäänkö sote-palvelut jatkossakin kunnan tai kuntayhtymän palveluina vai järjestetäänkö sote-palvelut jatkossa itsehallinnollisesti? Tämä on keskeinen kysymys, kun mietitään kunnan tulevaisuutta.

Herää myös kysymys, että onko menojen yläraja ohjaava toimi mahdollisille kuntaliitoksille.Tämä ajatus tuntuu sinänsä loogiselta, sillä pääministeripuolue Keskustalla on ollut vahva taipumus vastustaa kuntaliitoksia saati pakkoliitoksia. Asettamalla ylärajat menoille hallitus vaivihkaa kannustaa tekemään liitoksia kuitenkaan suoraan sitä sanomatta.

 

Kansainvälinen ja avoin Suomi?

Euroopassa on meneillään pakolaistulva, joka on pahin sitten toisen maailmansodan. Tähän on jokaisen Euroopan maan reagoitava ja Geneven-sopimuksen mukaan jokainen EU:n ulkopuolinen kansalainen voi hakea turvapaikkaa, jos oleskelee euroopan rajojen sisällä. Ongelma kuitenkin on, että harva pakolainen lopulta päätyy Euroopan rajojen sisälle. Tämä johtuu siitä, että EU on luonut rajoilleen vahvat puskurit, jotka blokkaavat suurimman osan tulijoista. Tämä on syy sille, miksi moni pakolainen joutuu tulemaan Välimeren yli kumiveneellä tai muulla kyseenalaisella kulkupelillä. EU leikkii tällä hetkellä ihmishengillä. Onneksi hallitus on kuitenkin lisännyt määrärahojaan pakolaistulvan ratkaisemiseksi siten, että turvapaikanhakuprosessi sujuisi nykyistä nopeammin.

EU-maat jakavat keskenään 120 000 pakolaista, josta 2% tulee Suomeen. Tämä tarkoittaa noin 2 400 pakolaista. Summa on häviävän pieni määrä, kun miettii kokonaiskuvaa ja konfliktien laajuutta. Monet hokevat, että konfliktit pitää ratkaista paikan päällä. Tämä on totta, mutta suurvaltojen poliittinen tahto on usein riittämätön, jos ratkaisu ei sisällä oman hyödyn tai edun kasvattamista. Myös EU:n rooli kansainvälisesti vahvana toimijana on ollut valitettavan heikkoa. Tähän voi kuitenkin onneksi vaikuttaa sisältäpäin vaatimalla päättäjiä voimakkaampiin toimiin ja äänestämällä Euroopan parlamenttiin toimijoita, jotka vaativat EU:ta toteuttamaan vahvaa ulkopolitiikkaa. Tällä hetkellä tämä ei kuitenkaan toteudu, joten solidaarisuuden ja länsimaisen hyvinvoinnin nimissä EU:n pitää kantaa vastuunsa ja pelastaa jokainen mahdollinen ihmishenki.

Valitettavasti Suomi on päättänyt kulkea kansainvälisyyden suhteen toista polkua. Suomi alentaa kehitysapumäärärahoitusta 0,35%:iin bruttokansantuotteesta, kun YK:n suositus on 0,7% bruttokansantuotteesta. Pienenevä kehitysapu tarkoittaa siis Suomen painoarvon laskemista kansainvälisillä pelikentillä. Tällä kehityskululla Suomi saa vain haaveilla mahdollisesta paikastaan turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä. Kaukana ovat ajat, jolloin Suomi sai kehuskella olevansa rauhanturvaamisen suurvalta.

Hullulta tuntuu myös 50 miljoonan lisärahoitus puolustusvoimille. Tuntuu, että Suomi haluaa entistä tiiviimmin sulkea silmänsä maailman pahuudelta ja käpertyä omaan kuplaansa.

 

Potkitaanko pienituloisia?

Sunnuntai- ja ylityölisien poistaminen osuu pahiten pienituloisiin ja opiskelijoihin, jotka tekevät paljon juuri vuorotöitä. Tilannetta ei helpota se, että paikatakseen menetettyjä lisiä joutuu työntekijä tekemään lisää töitä. Tämä puolestaan voi johtaa pahimmassa tapauksessa tukien takaisinperimiseen, jos tulorajat ovat ylittyneet. Lisien poistamista ja alentamista ollaan perusteltu mm. niiden vanhanaikaisuudella. Nyt hallitus on kuitenkin polttanut narua kahdesta päästä. Suomen työmarkkinajärjestelmä on laahannut jo pitkään perässä, mutta lisien poistaminen jättää vain pahan maun suuhun. Suurin ongelma on tukien antiikkimainen harkinnanvaraisuus. Ratkaisu löytyy perustulosta, joka lopettaisi tuloraja kikkailun ja tekisi kaikesta työstä taloudellisesti järkevää ja arvokasta. Tämä toisi samalla myös lisää verojtuloja valtiolle. Hallitusohjelmassa oli maininta perustulokokeilusta, mutta ainakaan vielä ei ole tullut päätöksiä koskien aihetta.

Kaikista hulluin päätös on ensimmäisen sairaspäivän tekeminen palkattomaksi ja näin langeten työntekijän kuluksi. Vaarana on, että yhä useampi työläinen raahautuu kipeänä töihin vaarantaen näin muut työläiset sairaudelle ja pahentamalla myös omaa terveydentilaansa.

Hyvääkin kuitenkin myös löytyy. Tupakkaveron ja jäteveron korottaminen ovat aiheellisia muutoksia. Jäteverossa painoa pitää asettaa entistä enemmän kierrätystä suosivammaksi. Lisäksi työtulovähennyksiä korotetaan 450 miljoonalla eurolla, joka auttaa pieni- ja keskituloisia. Myös lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineveroa nostetaan. Tässä pitää mennä jäteveron kaltaisesti ympäristö edellä. Valtion pitää kannustaa ja avittaa vaihtamaan ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon. Hyvää myös on pääomaveron nostaminen 34%, vaikka sen olisi voinut yhtä hyvin nostaa 35%. Kokonaisuudessaan ohjelma on hyvin työnantaja vetoinen.

 

Turvallinen vanhuus?

Eläkeläisiä koskevia päätöksiä on ohjelmassa perin vähän. Tämä johtunee siitä, että suurin osa tästä alueesta kuuluu sote-palveluihin, joiden valmistelu on vielä kesken. Tässä kuitenkin muutamia omia huomioita.

Hyviä asioita on takuueläkkeen nostaminen 23 eurolla kuukaudessa, mutta vastapainoisesti hallitus on suunnitellut leikkaavansa asumistukia. Eläkeläisten asumistuki osuu ennen kaikkea pienituloisiin vanhuksiin ja on sen takia perin moraalitonta. Onneksi asiasta on jo jätetty eriävä mielipide ja asia on uudelleen pohdinnan alla.

Hyvää puolestaan on, että omaishoitamiseen kohdistetaan entistä enemmän lisävaroja. Tämä on hyvä, sillä taataksemme laadukas omaishoitajuus meidän pitää myös osoittaa siihen tarpeeksi varoja. Pitkällä aikavälillä toimiva omais- ja kotihoitajuus myös tuovat säästöjä valtion kassaan. Auki on kuitenkin se, että millaiseksi kokopäiväinen laitoshoito tulee muotoutumaan. Tärkeätä on myös panostaa riittävästi laitoshoitoon ja ennen kaikkea riittävään hoitohenkilökuntaan. Arvokas vanhuus kuuluu meille jokaiselle.

 

Omia lisähuomioita

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen kolumni koulutuksen ja maatalouden nurinkurisesta suhteesta. Kolumni leikitteli ajatuksella, jossa kaikki maataloudelle osoitetut tuet siirrettäisiin koulutukseen muutaman kuukauden ajaksi. Saataisiin kaikki tutkijat ja maisterit töihin pohtimaan, mitä erilaisimpia innovaatioita. Minkälainen vaikutus, sillä olisi Suomen talouteen ja vetävyyteen?

Ajatusleikki on sinänsä mielenkiintoinen, sillä hallitus on jälleen kerran ohjannut roimasti rahaa suomalaiseen maatalouteen. Maatalouden kannattavuuteen ja maatilojen maksuvalmiuden turvaamiseen on ehdotettu 20 miljoonan euron panostusta. Siis maksuvalmiuden turvaamiseen. Onko aiheellista tukea elinkeinoa, joka elää kyvykkyyden ja kyvyttömyyden rajamailla? Onko tämä edes mielekästä maanviljelijälle itselleen? Uusia innovaatioita ja yrityksiä syntyy laadukkaan koulutuksen kautta. Hallitus on kuitenkin päättänyt ennemminkin koulutuksen etsimään säästöpotentiaalia kuin maatalouden. Asetelma on perin nurinkurinen varsinkin, kun tarvitsemme kipeästi uusia ideoita nostaa Suomi jaloilleen.

Koko raportin voi lukea tästä

 

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

%d bloggers like this: